Suuren pimeyden varjo on laskeutunut ylle pyhien kirkkojen,
kun Saatanan mustin siivin saavuimme maillenne.
Nyt iskemme kirkkonne tuleen. Nauraen katsomme kun pyh?t alttarit mustuvat,
kun lieskat ly?v?t kristuksen kuvaan polttaen sen unohduksiin ikuisiksi ajoiksi.
Kun kalpeat kyyneleenne vieriv?t me iskemme teid?t maahan.
Olemme nousseet sotaan valon jumalaa vastaan.
Te s??litt?v?t surkimukset jotka polvillanne itkien
kaivatte tuhkasta kadonnutta hyvyytt? toivotte pian her??v?nne unesta.
Mutta katsokaa sill? t?m? ei ole unta.
Tunne kuinka roihuava kirkkosi l?mmitt?? rumia kasvojasi.
Y?n tyhjyydess? tuuli ulvoo susien ??nin raunioissa palaneen kirkon.
Puhaltaen unohduksiin kaiken sen h?pe?n jonka kerran rakensitte.
Ja niin on oleva ett? viel? kerran tulevat liekit nousemaan.
Mustempana ja uljaampana kuin koskaan.