Ääripisteet lähestyvät toisiaan
Välitilan kavetessa hallitsemattomasti
Vektoreiden suuntaan.
Mutta minä en ole geometriaa,
Vaan kokoelma määrittelemätöntä tunnema**aa,
Kuinka puolustautua.
Tietääkseni siinä on jotkut rajat,
Miten kohtuutta voidaan venyttää,
Eikä syyttä.
Ei, älä tee, niinkuin minä teen.
Ei, mitä minä teen.
Ei.
Kuution palaset,
Kuution palaset
Ympärillä loksahtelevat kiinni,
Kaikkiin suuntiin muodostavat muurin.
Haluaisin olla pelkkää fysiikkaa,
Koska silloin lainalaisuudet pätisi jokaiseen pintaan,
Jotka nyt vellovat.
Mut jostain muhun on pesiintynyt tunnetta,
Joka tekee kaikkensa, jotta ne pilarit taittuu muotoon
Sulaneelta näyttävään.
Saarta, jonka rannat jo rapautuvat,
Ympäröi digitaalinen tyhjyys,
Kuollut taso.
Ei, älä tee, mitä minä teen.
Ei, mitä minä teen.
Ei.
Kuution palaset,
Kuution palaset
Ympärillä loksahtelevat kiinni,
Kaikkiin suuntiin muodostavat muurin.
Eivät juurikaan kosketa
Mitkään seinän toisen puolen sattumukset.
Suojaan kuutioon kaikelta
Kasvan kiinni panssaroinnin sisäpintaan.
Eivät juurikaan kosketa
Mitkään seinän toisen puolen sattumukset.
Suojaan kuutioon kaikelta
Kasvan kiinni panssaroinnin sisäpintaan.