Ei paljoo pidättele, ovest sisää hampaat edel
Kaupungilta syyhkitty kukat suoraa sadevedest
Mun ovi aukee tasan kahdelle;
sille jota rakastan ja sille joka mun kämpästä pakenee
Yleensä kyseessä on sama yksilö
Täs mun bipolaarises kahen mielentilan yksiös
Mut pitää munki jossai asuu ja erehtyy
vaik ois epäterveellist, kuka terveenä menehtyy
Loppu ratkasut ku loppu telkkarinki vaikutus
Pitäskö vaa seota ku siihe taipumus
Vai heittää ikkunasta koko käenpesän veke
ja samal vaival nää vitun mainokset mun eteisest
Syntyny kyllästymää vaik en oo tehny mitää
Nähny suuren osan ulkomaailmast neljän seinän sisäl
Ei auta muu ku nukkuu siihe asti et tunnista en ketää
Ei kuolevainen voi enempää elää (elää, elää, elää)
Haista paska minä, opettele olee,
tai keksi uusi maailmanloppu nopee
Venannu kahentoista apinan käymistä totee
Nii soittasin itelleni et älä avaa ovee
Haista paska minä, opettele olee,
tai keksi uusi maailmanloppu nopee
Venannu kahentoista apinan käymistä totee
Nii soittasin itelleni et älä avaa ovee
Haista paska minä, ja minä
Ja minä, haista paska, minä
Ha-ha-haista paska minä, ja minä
Ja minä, ja minä, haista paska, minä
Haista paska minä
Haista paska minä
Haista paska minä