Ilta saapuu hiljaa huoahtain Valot syttyy taakse ikkunain Ei jää pimeään Muut kukaan yksinään Valot pois yön varjot häivyttää Vaan - en mä niitä sytytäkään, en Luulen: tuskin niitä tarvitsen Kun sinä niin olet valo kirkkahin Sanoisin, liikaakin se valaisee Kaikki tahtoo tietää, miksi jää Asuntoni aivan pimeään Varjot kietoutuu Niihin tukehtuu Mulle vaikka mitä tapahtuu Vaan - ne ei tiedä että valo vois Säikyttää tän aran tunteen pois Siis kahdestaan päätettiin: ei milloinkaan Valot käy meitä päin palamaan