A04 - Umpikuja lyrics

04, hu-huu! Aijaijai! Tää on nähty ennenkin, mitä ikinä mä teenkin. Mitä ikinä mä teen. Ja lopulta se turhauttaa, en pysty muuttumaan, mutten myöskään voi jatkaa näin. Se on kuultu ennenkin. Se on kuultu. Mitä ikinä mä teen niin. Mitä ikinä. Umpikujaan ajaudun ja mä havahdun, et mä en voi enää jatkaa näin. Tää on nähty ennenkin. Tästä ennen mutsin kanssa ottelin. Herneet nenään tajuamatta mutsi vaan varotteli. Mitä jos tottelis, ottais oppii ja skarppais? Oppis kai kantaan vastuun, seisomaan omilla varpail. Kovimmat vammat on niit kun on pettyny itseensä. Mitä sit onkaan saanu tehtyä itsestään? Mikään ei kestä jos ei mitään rakenna kunnolla, ku asenne on ovi kiinni, antakaa mun olla. Tullu aika jättää jo lapsen kengät. Miks aina tajuu toimia vasta selkä vasten seinää? Ja pilkat osuu omaan nilkkaan. Tajuttoman vaikea olla oikeeseen aikaan hiljaa. Ku sakset leikkas välejä mun ja läheisten väliltä. Käsitä, etten tekis tätä jos en välittäis. Tää otti aikansa, nyt vasta näin. Ymmärsin, etten voi jatkaa näin. Tää on nähty ennenkin, mitä ikinä mä teenkin. Mitä ikinä mä teen. Ja lopulta se turhauttaa, en pysty muuttumaan, mutten myöskään voi jatkaa näin. Se on kuultu ennenkin. Se on kuultu. Mitä ikinä mä teen niin. Mitä ikinä. Umpikujaan ajaudun ja mä havahdun, et mä en voi enää jatkaa näin. Tää on nähty ennenkin. Kuinka mitään ei saa aikaan ja päiväst toiseen samal tavalla seisoo vaan paikallaan. Vaikka muutin maisemii ja pääsin intistä, en vielkään tanssi ruusuil eikä hansikkaat oo silkkiä. Oon tien päässä taas, mä herään umpikujalla. Valvon yöt, väsyneenäkään pystyn tuskin nukahtaa. En osaa säästää, en. Mä oon vaan rääpäle, joka syö omaa lääkettään, mitä ne on määränneet. Tää on väärä tie, mä en voi jatkaa näin. Tää tuo mulle huolia ja ongelmii vaan kasapäin. Mä lupaan, et mä muutun. Se vaan kestää hetken. Tääl on nähty, et on vaan niin vaikee mennä eteenpäin. Kaikki tietää mikä auttaa, mihin tie vie. Ku oot niin usein pienissä ni et sä kerkee miettiä, siks tää otti aikansa, nyt vasta näin. Ymmärsin, etten voi jatkaa näin. Tää on nähty ennenkin, mitä ikinä mä teenkin. Mitä ikinä mä teen. Ja lopulta se turhauttaa, en pysty muuttumaan, mutten myöskään voi jatkaa näin. Se on kuultu ennenkin. Se on kuultu. Mitä ikinä mä teen niin. Mitä ikinä. Umpikujaan ajaudun ja mä havahdun, et mä en voi enää jatkaa näin. Tää on nähty ennenkin. Ku mä en muista tapaamisia, en muista laskui. Tärkeimmät jutut on hankalimpia. En pysty herää aamul aikasin duuniin. Sama vika, rakennan mun ja ihmisten väliin muurii. Frendit kysyy miksen pidä yhteyttä lainkaan. Mul ei oo rahaa, mul ei oo saldoo, mul ei oo aikaa. Tää otti aikansa, nyt vasta näin. Ymmärsin, etten voi jatkaa näin. Tää on nähty ennenkin, mitä ikinä mä teenkin. Mitä ikinä mä teen. Ja lopulta se turhauttaa, en pysty muuttumaan. 04! Mutten myöskään voi jatkaa näin. Se on kuultu ennenkin. Se on kuultu. Mitä ikinä mä teen niin. Mitä ikinä. Umpikujaan ajaudun ja mä havahdun, et mä en voi enää jatkaa näin. Tää on nähty ennenkin.